Kun Lara tuli meille, alkoi sisäsiistiksi koulutus heti. Lara oli arka pienenä. Ei sieltä pahimmasta päästä kuitenkaan.(Laran testit toisessa kohdassa) Laran koultuksen oli oltava enemmänkin positiiviseen käytökseen kannustavaa kuin huonosta rangaistamista. esim. Kasvattaja kertoi joskus siirtäneensä pentuja jotka livahtivat muualle. Hän nosti pennut niskasta kuten emokin tekisi. Lara oli tätä säikähtänyt, vingahtanut, pissannut alleen ja luikkinut pois. Joten emme missään tapauksessa huutaneet jos vahinko sattui sisälle tai muuten teki jotain tuhmuuksia. Lara siirrettiin aina sanomalehdelle jos meinasi mennä huti, mutta koska olimme päättäneet että kolmessa viikossa tapahtuu huima edistys sisäsiisteydessä koska sitten minun oli palattava töihin. Laraa käytettiin kokoajan ulkona. Aina herätessä, juotua, ruokailtua, leikittyä. Olimme parhaimmillaan 15 min välein pissalla. Asiaa ei tehnyt helpoksi ettei Lara halunnut tehdä tarpeita minnekkään muualle kuin tiettyyn paikkaan, rappusten alle joka nyt sattui olemaan toisten asukkaiden etuoven edessä. (luhtitalo) Lara myös käytettiin keskellä yötä pissalla. (siis minä, Tuukka oli toisella paikkakunnalla viikot) Laran aamu pissa tuli klo 6 ja viimeinen pissa klo 4 aamulla. Muutamissa päivissä Lara oppi että kakka tehdään ulos. Olimme paljon myös ulkona edesauttaakseni asiaa. Kun kuukausi oli mennyt, Lara osasi vinkua ulos, mutta hän vinkui turhan usein ulos, joskus tosin ei ollenkaan. Töissä ollessani oli useat pissat sisällä. vähintään kolmet. Tuukka oli lukenut, että doginpennun rakko kehittyy hitaasti, ja sen pidätys olisi noin ikäkuukaudet + yksi tunti. Eli kun Lara oli 3kk, pidätysmäärän olisi vähintään pitänyt olla 4h. Se ei pitänyt paikkaansa. Epätoivo alkoi iske, miksi koira ei opi sisäsiistiksi, jokapäivä sai olla siistimässä pissaa...Noh, aika kului, kesä meni ja Tuukka tuli takaisin kotiin.
12 viikkoisen rokotus aika. Eläinlääkäri tutki Laran ja oli muutenkin erittäin mukava lääkäri. Hän huomasi, että alakulmahampaat olisivat aikeissa osua yläikeniin ikävästi. Sovimme että 16 viikkoistarkastuksessa katsotaan mikä tilanne on silloin ja ruvettaisiin miettimään olisiko tarve lisätoimenpiteille. Lara kiitti lääkäriä lähtiessä pissaten vastaanottoon. Lääkäri tuli siihen nauramaan että olipa nopeasti läpi menevä rokote.
Ja sitten takaisin pissaongelmiin..
Tuukka soitti eräs arkipäivä minulle töihin. Hän oli keksinyt miksi Lara ei opi sisäsiistiksi. "Sillä on pissa tulehdus" Olin hämmentynyt. Tuukka kertoi että koiranpennun pitäisi tyhjentää koko rakko kerralla koska se ei kerää pissaa merkkaamisen eikä pidättämisen taidon pitäisi olla kovin hyvä. Lara teki useita pieniä pissoja ja pissat tulivat usein heti senkin jälkeen kun oltiin tultu ulkoa. Pissatulehdus aiheuttaa sen että koiran on kivuliasta pidättää pissaa, mutta itse pissaaminenkin on kivuliasta. Lara ei vuotanut verta pissatessa, mutta pissa haisi usein voimakkaalle. Soitto eläinlääkäriin: Lääkäri vahvisti että oireet sopivat. Käski tuoda koiran näytille ja ottaa näytteen rasiaan.
Koiraa vähän pyöriteltiin pöydällä ja näyte tutkittiin. Paha pissatulehdus. Antibiootit. Tutkimus, koe ja lääkkeet maksoivat noin 60 €. Seuraava koe maksaisi enää vain 14 € ja tutkimusta ei tarvita, kiva. Noh, antibiootit auttaivat kun niitä syötiin kahdenviikon ajan. Lara pissasi enemmän kerralla ja harvemmin. Mahtavaa, elämä hymyili.
Noh, tuli 16 viikkoistarkastus. Alahampaat uhkasivat painaa ikävästi yläikeniin. Niille olisi tehtävä jotain. Eläinlääkäri kertoi että hampaat olisi mahdollisesti poistettava, koska pysyvät hampaat muuten kasvaisivat samaan muodoon ja osuisivat yläikeniin ja aiheittaisivat koiralle kipuja. Saimme eläinlääkäriltä ohjeet olla yhteydessä toiseen, hampaisiin erikoistuvaan eläinlääkäriin jonka klinikka olikin meistä kaukana. Kiva, meillä ei ollut autoa...
Soitimme tälle eläinlääkärille, ja kuukauden päähän saimme ajan hampaiden poistoon, muuta vaihtoehto ei ollut ja tämä lääkäri oli erittäin kysytty osaamisensa takia. Saimme ajan klo 10. Lara oli kärkäs saamaan ruuan ennen klo 7 joten ruokademoni oli todellinen ongelma kun alkoi näykkimää nilkkoja ikävästi. Tuukka sai lainattua auton vanhemmiltani ja joutui kuuntelemaan kitisevää ja kiukkuista pentua koko aamun. Onneksi saimme aikaisen ajan, koska koira ei saanut syödä mitään aamulla. Saimme kuitenkin eläinlääkäriltä marmatukset siitä että Lara tyhjensi rakkonsa rauhoituksen aikana leikkaussaliin. noh, minkäs se sille voi. Tämä lysti maksoi jotain 200-280 euron väliltä, auts.
Vakuutusta oltiin tässä vaiheessa mietitty, mutta hammaslääkärikuluja se ei kuitenkaan olisi maksanut.
Noh, tämän jälkeen kiinitettiin siihen että Lara pissasi taas useammin. Uusi näyte otettiin, maksoi 14 € ja sieltähän se tulehdus taas löytyi...siihen sitten taas antibiootit päälle. Eläinlääkäri kertoi että pissatulehdukset loppuvat yleensä ensimmäisten juoksujen aikaan. Toivottavasti kuitenki ennen niitä. Kun juttelimme tuona sama iltana Tuukan kanssa, tajusimme että hammaslääkärissä Lara oli pissannut koko rakon tyhjäksi myös käynnin jälkeen johtuen kipulääkkeistä mitä sai hampaisiin, voi itku kun tuli taas tyhmä olo, olisi tästä jo pitänyt tajuta että tulehdus on uusimassa.
Pissatulehdus oli meille pitkä riesa ja antibiootit uusittiin useasti. Lopulta Laran sisäsiistiksi saamiseen meni 6kk. Siitä ajassa Lara oli meillä 4kk ja se tuntui ikuisuudelle. Mutta, ennenkuin Lara oppi sisäsiistiksi, oli muutakin...
Elettiin elo-syyskuuta. Tuukka tuli tullut takaisin Hämeenlinnasta. Oli ollut tavallinen työpäivä ja minun oli tarkoitus mennä salille töiden jälkeen. Rankan päivän jälkeen päätin kuitenkin mennä kotiin että päästäisiin Tuukan kanssa viikonlopun ruokaostoksille nopeasti. Tulin kotiin ja lähdimme pian kauppaan. Tunnin olimme poissa ja tulimme takaisin kotiin. Kun avasimme asunnon oven, katsoimme mitä tuhoa riiviä oli saanut aikaan. Makuuhuoneessa oleva pyykkikori oli kaatunut ja vaatteet levällään lattialla. Lara oli avannut urheilulaukkuni ja levittänyt tavarat pitkin huonetta. Tuukka otti Laran ja vei pissalle ja minä jäin siivoamaan. Kävelin sängyn toisella puolelle keräillen salikamojani. Yllätykseksni näin purukumipussin Laran omalla paikalla. Pussi oli revitty auki ja muutama puolikas purkka oli siellä täällä. Hälytys kellot soi ja menin ulos Tuukan luokse ja kerroin mitä oli tapahtunut. Hetken tuijotimme koiraa vähän naureskelimme "ei voi olla totta..". Tutkimme asiaa internetin kautta, koska tiesimme purkan olevan kyllä vaarallista mutta emme tienneet missä mittakaavassa. Järkytykseksi löysimme tiedon: kymmenen palaa purukumia voi tappaa isommankin koiran. Minun pussini oli täysin avaamaton, jätti kokoa vielä joten kusessa oltiin. Ensin minun piti miettiä että miten tämä oli mahdollista ja järkeillä tilannetta että osaisin alkaa toimimaan. Täysi purkkapussi oli ollut urheilulaukussani, taskun sisällä suljetussa laukussa pyykkkorin päällä. Lara oli avannut vetoketjut.
Tuukka luki netistä ohjeeksi, että yksi tl suolaa ja pikkuisen vettä, pitää tehdä pieni pallo ja työntää koiran nieluun oksennuttamista varten. Tehtiin työtä käskettyä, Tuukka piti koirasta kiinni kun työsin suolapallon nieluun mahdollisimman syvälle. Jäimme tuijottamaan koiraa odottaen rektiota joka ei ihan ollut se mitä odotimme: Lara maiskutteli ja nuoli huuliaan että olipa hyvää, saisiko tätä lisää? Tilanne oli niin outo että hörähtelimme naurusta Tuukan kanssa "et voi olla tosissasi.." Voi hitto. Autoa ei ollut. Seuraava bussi lähti 5 min päässä. Juuri niin, koira kainaloon, pysäkille (joka onneksi oli ihan talon takana) ja soitto eläinlääkäriin, tulossa ollaan, bussimatkaan menee 20 min. Koiran tilaa tuli tarkkailla ja seurata että pysyykö se virkeänä ja valppaana. Jos koira ei reagoi, sen huuliin olisi pitänyt sivellä hunajaa noin 1 rkl sokerin nostamiseksi. Noh, me emme pidä hunajasta joten se ei kuulunut varusteisiimme. Nyt vain piti toivoa parasta ja seurata koiran vointia.( INFOA: Ksylitolimyrkytykselle tyypillisiä oireita ovat oksentelu, väsymys, tärinä, koordinaatiohäiriöt, tajuttomuus ja kouristukset. Hypoglykemia kehittyy yleensä noin tunnin sisällä ksylitolin syömisestä, mutta sen kehittymiseen voi joillakin yksilöillä mennä useita tunteja. Maksavaurion oireita ovat syömättömyys, vaisuus, oksentelu, limakalvojen ja ihon keltaisuus ja verenvuodot. Joskus maksavaurio voi kehittyä ilman hypoglykemiaa.)
Onneksi bussi oli hieman pelottava siinä vaiheessa, joten Lara pysyi tarkkana koko matkan.
No niin, oltiin keskustassa, lääkärille vielä matkaa 600 m. "Pieni" koiranpentu ei jaksa kävellä, joten kannoimme järkyttävän painavaa koiraa vuorotellen eläinlääkäriin keskustan läpi. Kun pääsimme päivystävään lääkäriin odotin jonkinlaista ER meininkiä, siellä olisi paarit, tippaletkut ja ainakin kolme hoitajaa ja lääkäri vastassa. Ja höpö höpö, vastaanotossa tyttö käski istua odottamaan. Olipa loksahtaa suu auki. Ikuisuuden odotettuamme (noin 5 min) lääkäri otti meidät vastaan. Tilannetta ei auttanut että lääkäri oli virolainen ja puhui erittäin huonoa suomea. Hän kysyi muutaman kysymyksen ja antoi antoi Laralle suoneen ainetta mikä saa oksentamaan. Hetken kuluttua, siis oikeastaan samantien Lara alkoi erittää paljon kuolaa ja melkein perään oksensi ihanan mintun tuoksuista möhnää. Purkat eivät olleet sulaneet kuin pintapuolin joten näki aivan selvästi kun purkkapussin sisältö tuli koirasta ylös muutamalla ykäisyllä. Lara ei kerennyt oireilla ollenkaan purkalle. Neiti oli juuri syönyt joka oli hidastanut purkkien sulamista, onnenpotku.
Lara laitettiin tiputukseen nesteytystä ajatellen, annettiin pahoinvointia estävä lääke ja otettiin verikokeet että nähdään sokeriarvot. Olimme kolme ja puolituntia lääkärillä. Lopulta pääsimme lähtemään kotiin. Laran ennuste oli hyvä, apu oli saatu ajoissa. Olisimme voineet jättää Laran yöksi valvontaan, mutta Lara oli kokoajan ollut virkeä ja halukas lähtemään kotiin eikä ollut saanut mitään oireita. Annoin myös omille tunteilleni vallan, en voinut jättää koiraa yksin vieraaseeen paikkaan sen takia mitä olin sille aiheuttanut oman huolimattomuuteni takia. Eli koin käsittämättön suurta syyllisyyttä tilanteesta, koska en voinut kuvitella koiran osaavan avata vetoketjuja tai ottavan kassiani pyykkikortin päältä. Jollain tapaa myös luotin siihen että Lara oli kokoajan niin virkeä että voisin valoa pienen unta ja vointia kotonakin. Kotihoito ohjeet oli: kevyttä ruokaa kahden tunnin välein lääkehiilen kanssa, liikuttaa pitää kahden tunnin välein että näkee huopuuko koira. Yön jälkeen lääkehiiltä annettiin vielä seuraava päivä ja ruokaa usein. Menin päivystävään apteekkin hakemaan mystistä lääkehiiltä jota en ollut koskaan nähnytkään. Myöhästyin bussista jonne olin Tuukan ja Laran jo lähettänyt etukäteen että pääsevät varmasti kotiin, joten jouduin menemään bussilla joka kiersi eri reittiä ja jouduin kävelemään. Lähdin vielä lähikauppaan hakemaan riisiä, kanaa ja raejuusto Laralle. Olin kotona klo 12 jälkeen rättiväsyneenä, mutta sitten alkoi riisin keitto, jäähdyttäminen, lääkehiilen tutkiminen ja vähä uninen yö. Tämä lysti maksoi meille 400 euroa. Lara kuitenkin selvisi ilman jälkiseurauksia ja opetti ettei hänen ulottuvilleen pidä jättää reppuja tai laukkuja.
Mutta..
Lara kasvoi, vahvistui ja oli lokakuu. Erään kauppareissun aikana (jälleen kerran) Lara oli keksinyt miten avataan siivouskaappi. Lara ei koskaan ollut ennen avannut kaappeja, se ei osannut edes työntää kuonollaan raollaan olevia ovia auki! Mutta taas Lara yllätti ja oli hakenut kloriittipullon. Siivouskaapissa oli kolmella tasolla kaappeja, ja kun Lara nosti tassut kappiin, ylsi hän alimmalle hyllylle. Lara oli purut pohjaan kulmahampaan mentävän reiän. Ei ollut vaikea nähdä asunnosta mitä kautta koira oli mennyt vuotavan pullon kanssa omalle paikalleen. Yllätykseksemme Lara oli käynyt meidän sängyssä, jonne ei ollut vielä meidän nähden koskaan kiivennyt tai päässyt. Pullossa ei ollut paljon jäljellä, mutta lakanamme paloivat rumiksi kuin mitkä ja iso valkoinen läiskä oli Laran patjalla siinä kohin mihin oli jättänyt pullon. No niin, internet auki: Mitä kloriitti tekee. Kloriitti aiheuttaa suuhun joutuessaan palavammoja. Tutkimme Laran suun, eikä siellä näkynyt mitään. Uskomme, että Kloriitin haju oli karkoittanut Laran lopulta ja oli tajunnut ettei sitä kannata kauheasti hörppiä. Jälleen kerran koin henkisesti ahdistusta kun olin aliarvioinut koirani. Samana iltana viritin oven lukkoon niin ettei Laran ole sitä mahdollista saada auki ja ihmiseltäkin menee 5 min ratkaista pulma ennenkuin kaappi aukeaa.
Elettiin marraskuuta. Olimme Tuukan kanssa saaneet uuden asunnon ja muutamassa kuun loppupuolella. Aloitin pakkaamisen. Kasasin pahvisia muutolaatikoita eteiseen kasaksi koska ne eivät yksinkertaisesti mahtuneet mihinkään asunnossamme. Tuukka soitti eräänä päivänä minulle töihin. Hän oli käynyt kotona kesken koulupäivän koska oli unohtanut jonkun kirjan kotiin. Kertoi että Lara oli villiintynyt ja purrut pahvilaatikon auki kulmasta. Oli kuulemma tavaraa pureskeltuna ympäri kämppää, kampa, harja, hammasharja jne. Lisäksi Tuukka mainitsi että joku D-SOL purkki oli purtu rikki ja tyhjä. Kerroin Tuukalle että se on minun D-vitamiinit Sitten Tuukka siirtyi manaamaan että Lara on syönyt hänen parhaan lyijytäytekynänsä. Suljimme puhelun huokailtuamme että mitähän tämän asian kanssa pitäisi tehdä. Puhelun lopetettua minulta meni 5-10 min ennekuin tajusin "herranjumala, se purkki oli täysi.." Soitin välittömästi apteekkiin. Purkissa oli 300 purutablettia D-vitamiini. Apteekki vahvisti: tableteisa on xylitolia ja orbitolia. "voi perkele..kaikki tapahtuu taas uudestaan" Otin naapurini langanpäähän "mene soittamaan meidän ovikelloa ja pidä huoli siiitä että se koira pysyy tajuissaan ja soita päivystykseen että kohta tullaan ja lujaa, on ollut ainakin 4h yksin eikä tietoa millon on tabletit syönyt" Soitin Tuukalle "Nyt perkele vauhdilla kotiin, Lara on saanut myrkytyksen" eli olin ylidramaattinen, mutta Tuukka tajusi mistä on kyse ja lähti kesken koulun kotiin. (olimme tähän mennessä saaneet outon, jee!") Oma reaktio, juoksin esimiehen huoneeseen itkisen "mun pitää mennä, Lara voi kuolla myrkytykseen" esimies oli järkyttyneen näköinen ja käski lähtemään. Tietokoneet jäi auki kun syöksyin ulos ja soitin naapurille tilanteesta. Tuukka oli päässyt kotiin naapurimme luokse. Olimme oppineet viimekerrasta ja kehoitin puhelimessa ottamaan hunaja purkin keittiön kaapista varmuuden vuoksi. Sillon Lara vaikutti olevan vielä ihan kunnossa, hieman ihmeissään ehkä kun kaikki olivat pyörineet sen ympärillä. Koira, naapurin Riina ja Tuukka olivat matkalla keskustaan. Tulin heitä vastaan bussilla koska en voinut vain odottaa paikoillani. Hyppäsin autoon takapenkille koiran viereen joka heilutteli siellä häntää. Eläinlääkäri antoi puhelimessa ohjeen: oksettakaa vetyperoksiidilla, 0.3 %. Sitten lähdettiin keskustan apteekkin eli sinne mistä olin lähtenytkin liikenteeseen. Syöksyin Riinan kanssa apteekkiin, pyydettiin nopeasti saamaan vetyperoksidi ja otimme samalla ruiskun millä pruutata tökötti syvälle nieluun. Sattumalta tämä apteekki on rautatieasemalla. Voitte kuvitella mille näyttää kun yksi pitää koiran peräpäästä kiinni, toinen on hajareisin seisovan koiran päällä ja pitää etumusta paikallaan ja toisella kädellä kuonoa auki kun yksi työntää kurkkuun vetyperoksidia ja kauhea määrä ihmisiä seurasi mitä teemme. Kolme ruiskua mennyt, koira ei oksenna. "tota, pajon tätä saa antaa..? kysyin" Soitto eläinlääkäriin "250 ml voitte antaa, ei mielellään enemppää" No meni "vähän" enemmän eikä oksenna. Autoon kaikki takas, soitto eläinlääkärille ettei oksenna, joten nyt tullaan. Matkalla Lara kuitenkin alkoi oksentaa. Tuukka oli ollut niin fiksu että oli ottanut Laran vauva viltin mukaan, johon sitten koppasin Laran oksennuksen, voi nam sitä kun pienessä Toyota Yariksessa koira oksensaaa syliin.. Ja sitten kun Lara jatkoi "pumppaamista" eli oksensi uudelleen. Oksennuksessa ei purutabletit enää näkyneet, joten ne olivat jo imeytyneet eikä meillä ollut tietoa mihin aikaan Lara oli ne syönyt. Koska kyseessä oli purutabletit, olivat vieläpä nopeasti imeytyviä. Huonoksi onneksi Tuukka ajoi väärään liittymään ja oli menossa moottoritielle ja lähin ramppi olisi ollut taas ties missä. Jouduimme pysäyttämään kiihdytyskaistan reunaan. Hyppäsimme Riinan kanssa ulos autosta koiran kanssa ja kävelimme lääkärille ojan kautta hyppien. Huonoksi onneksi tableteissa oli myös laksatiivia joten Lara myös kakkasi välittömästi päästyään autosta eikä loppua kyykistetylle näkynyt.
Lopulta kun koira oli tyhjentänyt itsensä molemmista päistä, alkoi näkyä vähän hoipertelua ja väsymyksen merkkejä. Ei se tietenkään ollut mikään ihme moisen kyydin jälkeen. Lara otettiin heti sisään ja laitettiin tiputukseen. Koska oli oksentanut niin runsaasti ei enää pakotettu oksentamaan. HUOM Lara oli taas syönyt joten tämä koitui mahdollisesti taas onneksemme. Siksi olen miettinyt että haluaisin koiralla olevan aina ruoka tarjolla.. Tiputuksen aikana otettiin myös verikokeet. Hoitajat soitti tablettien valmistajalle paljon xylitolia käytetään yhdessä tabletissa ja paljon ksylitolia on saatu jos koira on syönyt 300 tablettia. Kopioitu Laran kotiutusohjeista:
Myrkytyskeskuksen mukaan näin suuri D-vitamiinimäärä voi auheuttaa hyperkalsemiaa eli korkeaa veren kalsiumpitoisuutta. Mahdollisia Hyperkalsemian oireita: vatsakipu, oksentelu, silmien sidekalvojen punoitus
Lisäksi tabeletit sisälsiät makuaineena xylitolia. Ksylitoli: Hypoglykemiaoireita voi tulla, jos annostus on yli 0.15 mg/kg. Yli 1,4 g/kg ksylitoliannostuksen on raportoitu aiheuttaneen myös maksavaurioita. Ksylitolimyrkytyksen oireet (oksentelu, tasapainohäiriöt, kouristelu) johtuvat hypoglykemiasta eli alhaisesta verensokerista, oireet tyypillisesti 30-60 min kuluessa ksylitolin syömisestä.
Valmistajan mukaan mukaan yksi tabletti sisältää ksylitolia 30 mg. 300 tablettia sisältää siis 9g eli Laralla oli vaara Hypoglykemiamyrkytykseen.
Laran nesteytykseen lisättiin sokeriliuosta, pahoinvointilääkettä ja lääkehiiltä suunkautta. Oli hoitaja vähän huolissaan lääkehiilen kanssa kun ei ole koskaan saanut sitä helposti yhdellekkään koiralle alas. Pyysin että kaataa hiilen kippoon niin Lara sen kyllä syö. Hoitaja hieman epäili minua mutta teki kuten pyysin ja sinne herkkusuu sen lottasi. Hoitaja riemuitsi ette oli hänne uransa helpoin lääkehiili. (Lääkehiili mitä Lara on saanut on jauhetta, mihin sekoitetaan vettä ja ravistetaan. Juoma on nestemäistä mikä sottaa ihan hirveästi vaikkakin lähteeä pesussa vaattessa ja lattiasta vedellä pestäessä. Värjää kuitenkin kakan hiilen mustaksi) Olimme tulleet tipukseen klo 12, ja klo 15 aikaan tajuttiin ettei kukaan meistä ole syönyt. Naapurikin oli meidän kanssa jumissa mutta onneksi Riina kuuluu parhaisiin ystäviini ja halusi olla kanssamme. Hoitajat käskivät olla kuin kotonaan, joten Tuukka haki meille syötävää läheisestä hessburgeristä. Siinä sitten söimme samalla kun istuin lattialla patjalla Lara sylissä. (Lara oli siis kokoajan virkeä, mutta ei saanut lähteä tippaletkun kanssa mihinkään) Sattumalta lääkäriasema täytti vuosia joten tarjosi meille siinä samalla kakkukahvit ja Lara yritti pihistää minun palani kun katsoin muualle. Ei näkynyt siis Laran ahneudelle loppua. kahdeksan tuntia olimme tiputuksessa ja sama rumba, kahden tunnin välein koira piti ruokkia kevyesti ja hieman liikuttaa samalla. Ohhoh mikä vuorokausi, mutta Lara jälleen kerran selvisi säikähdyksellä. Nyt meillä vakuutus oli voimassa Tapiolassa, omavastuus osuus 90 € ja 25 % . Laskun summa oli yli 500 € joten auts.
Lara on tämän jälkeen pysynyt ihan mukavan terveenä. Leikkikaverilta saatiin tosin silmätulehdus Tammikuussa 2012, mutta se on ollut pientä tämän kaiken rinnalla.
Me ollaan kohellettu Laran kanssa vaikka mitä. Lara on jättänyt hampaita kaverien kaulalantoihin ja kuolannut kaverien niskat pesukuntoon, tuhonnut tuhat kynää ja kolmesataa huulirasvaa, juostu kaveria päin niin että pamahta, loukannut nilkat ja lavat mettässä juostessa, ollaan yhdessä juostu ystävien kanssa hirveä karkuun ja samalla reissulla tiputtu jäihin, kannettu Lara pois lumisesta metsästä, tavattu uusi koirakavereita, kohdattu ylä ja alamäkiä mutta mikään ei saisi minua menemään ajassa taaksepäin ja vaihtamaan koiraa. Koskaan ei voi olla valmistautunut kaikkeen vaikka kuinka yrittäisi ja minä olen sen oppinut kantapään kautta. Lara on wonderdog jota ei koskaan pitä aliarvioida.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti